Ulkoparlamentaarisia voimia

Työministeri Jari Lindströmin mukaan meillä on havaittu ulkoparlamentaarisia voimia. Hallituksen suunnitelmat ovat saaneet ay-liikkeeltä täystyrmäyksen, vaikka hallitus on hänen mielestään ollut asian suhteen hyvin sovitteleva. Tule Lindström Sipilän ja muiden kamujesi kanssa käymään Heinolassa, niin minä näytän teille täystyrmäyksen. Tietysti näin ihan verbaalisesti ja kuvainnollisesti. Muutenkin minusta on väärin, että sinä olet hallituksessa vaikkei sinua tai puoluettasi ole kukaan äänestänyt. Eli se siitä parlamentarismista. Ja mitä tulee pääministerin ilmoitukseen ja hallituksen luottamuksen mittaamiseen, niin se on lähinnä säälittävää. Kyllähän hallitus saa eduskunnan luottamuksen, kun kansanedustajat eivät tässä, kuten Soinin tapauksessakaan saa käyttää omia aivojaan. Ja jos tästä tai vaikka soteuudistuksen tarpeellisuudesta järjestettäisiin kansanäänestys, niin saattaisi Sipilänkin hymy viimein hyytyä.

Minusta nyt syytetään täysin väärää puuta. Hallitus on itse saanut tilanteen aikaiseksi ajamalla irtisanomislakia, jonka vaikutuksista tai tehosta ei ole mitään tutkittua tietoa. Ei yhteisistä asioista päätetä musta tuntuu -mentaliteetilla, vaan niiden tulee perustua faktoihin. Ainakin silloin kun ollaan jälleen leikkaamassa etuuksia. Se teiltä kyllä onnistuu, kuten nyt esimerkiksi kansaneläkkeen ja muiden etuuksien jäädyttäminen, myös sotaveteraaneilta, joka on minusta todella härskiä. Hallitukselta tuntuu myös unohtuneen, että Suomi on sitoutunut kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimukseen sekä Euroopan ihmisoikeussopimukseen, joissa tällaiset työtaistelut sallitaan. Ne on taattu myös meidän perustuslaissa, josta hallitus ei tunnu piittaavan lainkaan ja se tuntuu aiheuttavan hallitukselle jatkuvasti harmaita hiuksia.

Muutenkin sopimusten ja lupauksien pitäminen on tälle hallitukselle ylivoimaista, siitä on hyvänä esimerkkinä työntekijöihin kohdistuneet leikkaukset. Hallitus myös kuvittelee, että kun heidät on demokraattisesti valittu, se antaa heille avoimen mandaatin tehdä ihan mitä lystää, seuraamuksista ja keinoista välittämättä. Sivistysvaltiossa ja yhteisten asioiden hoitamisessa se vaan ei mene niin, vaan asioista sovitaan yhdessä. Pääministeri Juha Sipilän häikäilemätön ja tyyli ajaa omia ja yritysten intressejä on jakamassa kansan kahtia. Vastakkainasettelu on lisääntynyt ja puheet ovat koventuneet puolin sun toisin, myös minun. Tällä menolla ollaan pian samassa tilanteessa kuin sata vuotta sitten. Eikö niistä virheistä opittu yhtään mitään?

Jos minulta kysytään, niin tämä hallitus on häpeäksi koko Suomelle. Kovasti paukutellaan henkseleitä kuinka se on muka luonut 115 000 uutta työpaikkaa. Todellisuudessa ne ovat syntyneet maailmantalouden kasvusta, ja hallitus on saanut aikaiseksi vain joitain työpaikkoja matalapalkka-aloille, joilla ihmiset eivät tule palkallaan toimeen. Unohdetaan myös, että työntekijät ovat yrityksen tärkein voimavara ja ilman niitä yritykselläkään ei mene hyvin. Miksi siis pitää jatkaa tuota sanelukulttuuria eikä voi istua saman pöydän ääreen? Ehkä siksi, ettei Sipilä eikä varsinkaan Lindström istu enää seuraavassa hallituksessa ja jälkimmäisen on turha haaveilla eduskuntaan pääsystäkään. Minulla ei tule teitä ikävä ja tuskin kovin monella muullakaan.

Mika Yli-Kaakinen

Heinolan mies

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu